September 27, 2015

Syyskasa

Musta tuntuu että elämässä asiat aina kasaantuvat syksyihin ja keväisiin. Oon kuullut monen sanovan samaa keväistä. Mä sanon siitä huolimatta että tää syksy on ollut ehkä mun elämäni kiireisimpiä ja hulluimpia. Yhtäkkiä vaan havaihduin siihen että pentele, puissa alkaa olemaan ruskaa, syyskuu siis oikeasti tarkoittaa syksyä. Onneksi pikkuhiljaa alkaa yliopistomaailma selkeytyä ja uudet kaverit löytyä sieltä, mikä vapauttaa tietenkin aikaa sen kanssa kamppailusta. Tunne yliopistoa kohtaan alkaa vuoristoradassaan tulla siihen pisteeseen että ehkä mä sittenkin selviän tästä, ehkä. Jos oikein puristan saan varmaan kaikki kurssit suoritettua ja musta tulee isona psykologi.

Uudessa maailmassa luovimisen tilalle on kuitenkin heti löytynyt kaikkea muuta. Tenttikirjojen pino alkoi melkoisen heti näyttämään huolestuttavan isolta. Vaikka tentteihin on vielä vaikka kuinka aikaa! Tää tunne kuitenkin luikertelee mieleen varsinkin siinä kohtaa kun yhteenkään opukseen en ollut vielä koskenut ja oikeastaan pino on vielä varausjonossa kirjastolta. Eli kimppuun ei vieläkään aivan päästä. Ja vaikka tämän viikonlopun aikana olen lukenut enemmän kuin varmaan viime vuoteen yhteensä, ei loppu näy (ehkä syynä se etten ole tosiaan lukenut viime vuonna Hullujen päivien kuvastoa enempää).

Tietenkään uusi opiskelupaikka ja koti (ja kaikki sen ohessa tulevat uudet vastuut) ei riitänyt mulle yhdeksi syksyksi, vaan oma harrastuskin piti saada tasolle. Ja tasolle, jossa lähinnä tunnen olevani hukassa. Korkeella tuulee ja kovaa. Selkeyden juoksi niille, jotka eivät vielä tienneet: pääjärjestän yhdessä parhaan ystäväni R:n kanssa Euroopan nuorten parlamentin alueellista istuntoa. Helpommin sanottu kuin tehty. Paniikki ja innostus dominoi mun tunteiden palettia tällä hetkellä aika hyvin. Erityisesti juuri kun saan vedettyä peiton korviin ja silmät kiinni yleensä noin 20 erilaista "to-do" -listaa ponnahtaa mieleen. Kaikki tietenkin sellaisia, jotka täytyy kirjoittaa ylös tai ne jäävät ikuisuuksiksi unohduksiin.

Kun usko omaan jaksamiseen alkaa rakoilla, mitä mä teen?
Kokkaan. 
Ainakaan se ei yleensä hajoa käsiin tai muodosta loputtomia listoja. Reseptin loppuun pääsee yhdessä päivässä. Tai jos käsiinhajoaminen tapahtuu kuitenkin niin kokkaamisen voi ainakin aina aloittaa ihan alusta suhteellisen lyhyessä ajassa. Viime viikonloppuna tartuin siis raastimeen ja paistolastaan ja päätettiin tehdä hamppareita ja coleslawia. 
Nam.

IMG_2558

IMG_2564

Kyllä kaikesta selviää, jos ei muulla niin hampparin ja killerin salaatin kanssa. Tai leipäjuuston. Voin sitten vaikka muffinseilla yrittää lahjoa proffia jos tentit ei mee läpi. Eikun?

September 6, 2015

I can do this!

Ompas taas vierähtänyt aikaa viime kirjoitteluista. Tällä kertaa syynä on muukin kuin vain laiskuus ja inspiraation puute. Kolme (ehkä jopa neljä) viimeistä viikkoani ovat olleet hullun täynnä isoja asioita asioita ja uusia juttuja.
Ensimmäinen oma koti. 
Ensimmäiset yliopistoviikot.

Tietenkin asiaan kuuluu myös se että kaiken tämän jälkeen löydän itseni sunnuntai-iltana kurkku kipeänä ja päänsärkyisenä uuden sohvan pohjalta katsomasta Greyn Anatomiaa (oi jes tässä on mukava löhötä). Ensi viikolla lähtee käyntiin ensimmäinen viikko yliopistossa, ilman jokailtaisia tutoreiden järjestämiä ohjelmia. Ja vaikka olenkin tykännyt kaikesta aktiviteetista, tulevat kyllä hiljaiset illat tarpeeseen. Jos ei muuhun niin asioiden miettimiseen (ainiin, joku opintosuunnitelmakin piti tehdä) ja sulattelemiseen (omg, musta oikeasti voi tulla viiden-kuuden vuoden päästä psykologi).

Uskon kuitenkin että kaikesta tästä selvitään, samoilla eväillä kuin aikaisemmasta elämästä. Hyvällä kalenterilla ja kunnon kynällä pötkii jo pitkälle!


IMG_2532
IMG_2534